torstai 24. helmikuuta 2011

Uusi tukka, vanhat kujeet

Miten ihmeessä ihmistä voikin väsyttää näin helvetisti? Työpäivä vasta liki puolessa ja mä olisin aivan kypsä kotiin nukkumaan... Työteho on nollilla (ehkä, kun kirjoitan täällä vain blogia) ja kiinnostus samaten. Onneksi kohta on kahvitauko, jonka lomassa voi pitää kisastudiota, kun suomen hiihtäjät aloittavat MM-kisat sprintillä. Eipä niistä varmaan mitalia tule, mutta onpahan jotain katsomista... Ensi viikolla, kun liki kaikki esimiehet on lomalla, voi "hyvällä" omalla tunnolla sitten katsella kisoja koneelta tai kahvihuoneen telkkarista...

Viikonloppuna olisi tiedossa hyvän ystävän häät, joita odotan pienellä kauhulla. Tavoistani poiketen, minulla on jo vaatteet ja kengät sukkahousuja lukuunottamatta valmiina, mutta kauhuni liittyy suhlasen vanhempiin. Suhlasen veljen häissä näet suhlasen äiti joutui sairaalaan ja isä putkaan... Toinen siis pätki toisen sairaalakuntoon kännipäissään... No, nyt he ovat kyllä (onneksi) eronneet, mutta  paikalla tietenkin molemmat. Mietittiin Isännän kanssa, että kadotaan paikalta ennen kuin alkoholitarjoilu alkaa, niin meidän ei ainakaan tarvitse ryhtyä tappelemaan. Omasta mielestäni aivan loistava suunnitelma!

No, tämä tällä kertaa, taidan mennä työpöydän alle päiväunille ennen kahvitaukoa...

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Räjähdysvaara

Saatiin sitten eilen oikein kunnon matsi aikaiseksi tästä minun puhelimeenvastaamisestani... Isäntä taipui soittamaan minulle illalla, kun olin kaverini luona ja ilmoitti lähtevänsä oman kaverinsa kanssa kaljalle. Eihän siinä, menköön vaan. Lähdin sitten itsekin parille siiderille lähikuppilaan ja iltahan hurahti siinä mukavasti kaverin kanssa turistessa. Jossain vaiheessa Isäntä oli sitten taas soittanut minulle ja minähän en TIETENKÄÄN kuullut sitä. Huomasin puhelun ja soitin takaisin ja silloin HÄN ei vastaa. No kohta hän oli soittanut uudestaan ja minä en EDELLEENKÄÄN kuullut sitä. No, sitten soitin hänelle kohta uudestaan ja sitten repesi helvetti... Huuto oli niin kova, ettei kännykkää sietänyt pitää korvalla... Minä en kuulemma halua puhua hänen kanssaan, kun olen kapakassa ja olen piittaamaton ihminen, kun en tajua pitää puhelinta hollilla ja minulla on asenneongelma jnejne...Kaahotus jatkui varmaan vartin ilman, että ehdin sanoa kissaa väliin. No, minäpä tietenkin hermostuin myös, koska mielestäni tässä TAAS haukutaan syytöntä. Sitten huudettiin ja huudettiin ja mesottiin, niin, että naapuritkin varmasti kuulivat sekä Kotikaupungissa että Opiskelukaupungissa, että Pariskunta tappelee...

No, Isäntä sitten lopetti puhelun lopulta. Meni ehkä 15 minuuttia, kun tuli anteeksipyyntö ja rakastanrakastan -viesti... Tänä aamuna, kun soitin hänelle, niin hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. No, ollaan sitten niin, mutta toivottavasti tämä ei uusiudu. Omasta mielestäni perustelin kyllä aika hyvin, miksi laukussa olevaa (jossa minun puhelimeni on) puhelinta ei kuule niin hyvin kuin jos se on farkun taskussa (niin kuin Isännän puhelin on) ja siinä on vissi ero, että minä EN ole kännykän orja, niin että pitäisin sitä aina pöydällä ja kanniskelisin sitä joka paikkaan, en edes töissä, mistä saan sitten aina välillä kuullakin... No, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Äsken laitoin viestin, että olen menossa viikkovisaan ja minut saa kiinni vasta klo 21.00, joten jos sitä ennen soittaa niin soitelkoon ihan rauhassa. NIIN.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Vitutuksen multihuipentuma

Nyt menee hermot! Miten ihmiset voivatkn olla niin perkeleen idiootteja? Ei helvetti...

Kaikki lähti siitä, että työ"toverini" eli ihminen, jonka kanssa joudun olosuhteiden pakosta tekemään töitä, ei hallitse millään tavalla tietotekniikkaa, ei edes sen vertaa, että osaisi siirtää jotain paikasta A paikkaan B leikkaa-liimaa -komennolla. Jumalauta, hän kirjoittaa parhaillaan hankkeensa vuosiraporttia ja tämän vuoden toimintasuunnitelmaa. Lähdin eilen töistä varttia vaille viisi ja tulin tänään töihin varttia vaille yhdeksän ja tältä henkilöltä oli tullut minulle tällä välillä 22, siis 22 sähköpostiviestiä, joissa jokaisessa pyydettiin jotain pientä, kuten, voitko kopioida tämän excel-taulukon tuohon word-pohjaan, tai voitko laskea, kuinka paljon viime vuoden budjetista jäi ylijäämää... Eikö se saatanan idiootti osaa tehdä mitään itse??? Minulla meni koko päivä näiden helvetin pikkujuttujen tekemiseen ja tyyppi soittelee tasalta ja puolelta, että milloin ne paperit ovat valmiina, kun minä jo eilen niitä pyyntöjä laitoin... Vittu joo, laittoi hän, mutta viiden jälkeen. Minulla on velvollisuus olla työpaikalla klo 9.00-14.45 välillä ja sen ajan ulkopuolella ei tarvitse olettaa, että olisin vittu pomppimassa jonkun perkeleen projektipäällikön pillin mukaan! Nyt kypsyttää...

Lisäksi isäntä on tällä hetkellä idiootti. Suuttui mulle eilen, kun en vastannut puhelimeen (kännykkä oli äänettömällä, enkä huomannut asiaa ennekuin 20 minuutin kuluttua soittamisesta). Sitten kun soitin, niin hän ei vastaa ja ilmoittaa vain, ettei aio puhua kanssani, kun minua ei kiinnostanut puhua hänen kanssaan, silloin kun hän soittaa. Sitten laitoin vain viestin, että ei sitten soitella. Eikä ole sen jälkeen puhelin soinut kumpaankaan suuntaan. Saa nähdä, kuinka pitkään tätä kestää, minä en ainakaan soita ensin.

Niin.