Kaikenlaisia kahjoja maa päällään kantaakin! Ensin käydään ampumassa muutama ihminen ihan vain sen takia, että on jokin ihmissuhde pielessä ja sen takia sitten vielä ilmeisesti ammutaan ittensä. RAUKKA! Käsiaseet olisi oikeasti kiellettävä kokonaan, kun noita hulluja näköjään hyppii joka paikassa... En voi ymmärtää!
Mutta, joka tapauksessa, yritetään viettää mukava uusi vuosi, meille tulee harvinaisia vieraita, joten kannat kattoon!
torstai 31. joulukuuta 2009
tiistai 29. joulukuuta 2009
Taas yksi tuska vähemmän...
Sain tänään vihdoin raahattua itseni salille enkä saanut kohtausta, vain lievää ahdistusta juuri ennen jumpan alkua. Onneksi kaveri oli mukana, niin sain itseni myöskin jumppasaliin ja vedettyä tunnin kunnialla loppuun. Ehkä tämä tästä. Enää noin aika monta tuskaa setvimättä...
Huomenna voi olla kroppa aika jumissa, sillä minun urheiluni ovat rajoittuneet työmatkakävelyyn, satunnaiseen niska-selkäjumppaan työporukan kanssa ja tuopin kallisteluun. Vasemman käden lihakset ovat kyllä hyvin kehittyneet, mutta myöskin tuo keskikeho alkaa olla todella hyvin kehittynyt, joten se saattaa huutaa huomenna hoosiannaa. Tarkoituksena olisi pienentää kuitenkin kessiä tässä suunnitelmallisesti. Josko vaikka mahtuisin muutaman kuukauden päästä farkkuihin, joihin mahduin vielä viime syksynä, ennenkuin sairastuin oikein urakalla ja lopetin liikunnan tyystin... Sitä odotellessa.... Pitäkää peukkuja... :)
Huomenna voi olla kroppa aika jumissa, sillä minun urheiluni ovat rajoittuneet työmatkakävelyyn, satunnaiseen niska-selkäjumppaan työporukan kanssa ja tuopin kallisteluun. Vasemman käden lihakset ovat kyllä hyvin kehittyneet, mutta myöskin tuo keskikeho alkaa olla todella hyvin kehittynyt, joten se saattaa huutaa huomenna hoosiannaa. Tarkoituksena olisi pienentää kuitenkin kessiä tässä suunnitelmallisesti. Josko vaikka mahtuisin muutaman kuukauden päästä farkkuihin, joihin mahduin vielä viime syksynä, ennenkuin sairastuin oikein urakalla ja lopetin liikunnan tyystin... Sitä odotellessa.... Pitäkää peukkuja... :)
maanantai 28. joulukuuta 2009
Joulu ohi
Olipas tervehdyttävää päästä taas töihin, lomapäivät saa mut aina rapistumaan hankalaksi tapaukseksi...Kuka voi vaatia, että pitäisi olla sukulaisille ihana, pitää joulutunnelmaa yllä yms? Minusta ei ainakaan ole siihen, kovin montaa päivää ainakaan...Jouluaatto nyt meni ihan kohtuullisesti, mutta jo Tapaninpäivänä meinasin kuristaa (kuvaannollisesti) meidän mutsin, kun se on tosiaan niin ylihössöttävä... Ja eilen piti olla sosiaalinen sellaisten ihmisten kanssa, joita en välttämättä juuri sillä hetkellä olisi halunnut nähdä, mutta onneksi iso punaviinilasi sai minut olemaan ihmisiksi sen puolitoista tuntia, minkä vietimme heidän kanssaan. Mukavia ihmisiä, mutta joskus ei vaan jaksa...
Tänään siis pääsin oman työhuoneen rauhaan tekemään töitä (ja hengaamaan tasan neljän muun työkaverin kanssa, jotka olivat vaivautuneet tänään töihin, yhteensä meitä on yli 50...) ja tekemään jotain järkevää. Kotona, jos ei ole kotitöitä, niin helposti jumahdan vain tähän koneen ääreen tai alan törpötellä siideriä. Pitäisi kai keksiä jotain järkevää, mutta vielä ei pää ole siinä kunnossa, että voisin lähteä sosialisoitumaan ulkomaailmaan riittävän usein. Toivottavasti ensi vuonna on jo paremmin... :)
Nyt olen kotona ja olen taas tuplannut pahat tapani, eli nökötän koneen ääressä ja hörpin punkkua... Hyvä minä, johan kello onkin jo viisi illalla! No, jos tuo isäntä suvaitsisi herätä päiväuniltaan, niin ehkä saisin vielä tehtyä tänään jotain järkevää tai ainakin kehitettyä jonkin filosofisen keskustelun hänen kanssaan, jos ei muuta. Nyt katoan taas Facebookin syövereihin....
Tänään siis pääsin oman työhuoneen rauhaan tekemään töitä (ja hengaamaan tasan neljän muun työkaverin kanssa, jotka olivat vaivautuneet tänään töihin, yhteensä meitä on yli 50...) ja tekemään jotain järkevää. Kotona, jos ei ole kotitöitä, niin helposti jumahdan vain tähän koneen ääreen tai alan törpötellä siideriä. Pitäisi kai keksiä jotain järkevää, mutta vielä ei pää ole siinä kunnossa, että voisin lähteä sosialisoitumaan ulkomaailmaan riittävän usein. Toivottavasti ensi vuonna on jo paremmin... :)
Nyt olen kotona ja olen taas tuplannut pahat tapani, eli nökötän koneen ääressä ja hörpin punkkua... Hyvä minä, johan kello onkin jo viisi illalla! No, jos tuo isäntä suvaitsisi herätä päiväuniltaan, niin ehkä saisin vielä tehtyä tänään jotain järkevää tai ainakin kehitettyä jonkin filosofisen keskustelun hänen kanssaan, jos ei muuta. Nyt katoan taas Facebookin syövereihin....
lauantai 26. joulukuuta 2009
Jihaa, ei vauvoja tulossa!
Säikähdyksellä selvittiin tästäkin ongelmasta. Nyt sitten pohditaan, että mitä jatkossa. Rengasta en suostu enää käyttämään, taitaa joutua kykenelokin konsultoitavaksi pikapuoliin....
Tällä viikolla on tullut nautittua alkomahoolia taas liiankin kanssa. Humalassa ei kyllä ole tullut oikeastaan oltua, paitsi tiistaina, mutta rypyt on kyllä tissuteltu turvoksiin punaviinillä ja siiderillä... Tänään on ensimmäinen päivä, ettei edes tee mieli minkäänmoista alkoholijuomaa, ainakaan toistaiseksi. Katsotaan, miten pinnassa hermot on, kun tullaan meidän porukoilta, sinne pitäisi siis kohta lähteä äiskän höösättäväksi. Se on aina pieni koettelemus, koska äiti on aina niin ylihössöttäjä!
Tällä viikolla on tullut nautittua alkomahoolia taas liiankin kanssa. Humalassa ei kyllä ole tullut oikeastaan oltua, paitsi tiistaina, mutta rypyt on kyllä tissuteltu turvoksiin punaviinillä ja siiderillä... Tänään on ensimmäinen päivä, ettei edes tee mieli minkäänmoista alkoholijuomaa, ainakaan toistaiseksi. Katsotaan, miten pinnassa hermot on, kun tullaan meidän porukoilta, sinne pitäisi siis kohta lähteä äiskän höösättäväksi. Se on aina pieni koettelemus, koska äiti on aina niin ylihössöttäjä!
lauantai 19. joulukuuta 2009
Ehkäisy voisi olla mukava asia...
Aapuva, havaitsin juuri, että rakas ehkäisyrenkaani on kadonnut: joko kohtuni on nielaissut sen (erittäin epätodennäköistä) tai vaihtoehtoisesti se lilluu viemärissä pari viikkoisen lievän vatsataudin seurauksena. Voi myös olla etten ole laittanut sitä ollenkaan paikalleen, mutta sekin on epätodennäköistä, sillä renkaita on kuitenkin oikea määrä jäljellä... No, nyt sitten jännitetään ensi viikkoa, että tuleeko menkat vai ei... Jos ei, niin vaihtoehdot ovat vähissä... Onneksi nykymaailmassa abortin saa helposti, sillä ei minusta olisi lapsesta huolehtimaan kun aina ei saa huolehdittua itsestäkään.
Tästä järkyttyneenä sallin itselleni siideriä ja punaviiniä tänä iltana, ensi viikolla pidetään sitten sormia ja varpaita ristissä ja varmuuden vuoksi reisiäkään ei paljon levitellä, jottei vahinkoa ainakaan enää tapahtuisi! Tai sitten on vain nöyrrýttävä ostamaan spärdäreitä, yök!
Tänään sain taas vaihteeksi kohtauksen kaupassa. Joulu on kammottavaa aikaa, kun ei voi mennä kauppaan, kun siellä on niin pirusti sakkia. Yritin mennä Tiimariin ostamaan kynttilöitä, mutta jo pelkkä jonojen näkeminen laukaisi sätkyn ja luikin nopsasti ulos koko kauppakeskuksesta. Onneksi sentään sain ostettua isännälle joululahjan ja alkosta tuon punkkupullon ja pari lahjaviiniä. Miksi ihmeessä kulutushysteria valtaa ihmiset juuri ennen joulua, eikö olisi viisaampaa tehdä lahjaostoksia pitkin vuotta? Itse ostin jo suurimman osan lahjoista loka-marraskuussa, niin en joutunut kärsimään tungoksesta. Nyt kun yrittää jotain pientä käydä hakemassa, saa jonottaa sata vuotta, kun kaiken maailman kansalaiset ostavat hirveitä vuoria tavaraa ja krääsää! Minä ostan yleensä lahjaksi viinejä, kirjoja tai lahjakortteja tai jotain oikeasti käytännöllistä. Ne ovat helppoja ja yleensä pidettyjä lahjoja. Tänä vuonna löysin Stockan jouluosastolta myös kivoja sinappilajitelmia, joita ostinkin sitten ison kasan kerralla annettavaksi.
No, nyt siideripullon kimppuun, toivotaan, että olen huomenna siivouskunnossa!
Tästä järkyttyneenä sallin itselleni siideriä ja punaviiniä tänä iltana, ensi viikolla pidetään sitten sormia ja varpaita ristissä ja varmuuden vuoksi reisiäkään ei paljon levitellä, jottei vahinkoa ainakaan enää tapahtuisi! Tai sitten on vain nöyrrýttävä ostamaan spärdäreitä, yök!
Tänään sain taas vaihteeksi kohtauksen kaupassa. Joulu on kammottavaa aikaa, kun ei voi mennä kauppaan, kun siellä on niin pirusti sakkia. Yritin mennä Tiimariin ostamaan kynttilöitä, mutta jo pelkkä jonojen näkeminen laukaisi sätkyn ja luikin nopsasti ulos koko kauppakeskuksesta. Onneksi sentään sain ostettua isännälle joululahjan ja alkosta tuon punkkupullon ja pari lahjaviiniä. Miksi ihmeessä kulutushysteria valtaa ihmiset juuri ennen joulua, eikö olisi viisaampaa tehdä lahjaostoksia pitkin vuotta? Itse ostin jo suurimman osan lahjoista loka-marraskuussa, niin en joutunut kärsimään tungoksesta. Nyt kun yrittää jotain pientä käydä hakemassa, saa jonottaa sata vuotta, kun kaiken maailman kansalaiset ostavat hirveitä vuoria tavaraa ja krääsää! Minä ostan yleensä lahjaksi viinejä, kirjoja tai lahjakortteja tai jotain oikeasti käytännöllistä. Ne ovat helppoja ja yleensä pidettyjä lahjoja. Tänä vuonna löysin Stockan jouluosastolta myös kivoja sinappilajitelmia, joita ostinkin sitten ison kasan kerralla annettavaksi.
No, nyt siideripullon kimppuun, toivotaan, että olen huomenna siivouskunnossa!
maanantai 14. joulukuuta 2009
Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä
Huippua, perjantain pikkujoulut olivat huippumenestys! Sain tänään karaoke-emännyydestäni niin paljon kiitoksia, etten tiedä miten päin olisin... Kaikista ihaninta oli, että yksi työkaveri suorastaan ryntäsi halaamaan minua aamulla ja kiitteli, miten hyvä emäntä olin juhlissa! Tämä korvaa kyllä miljoonasti sen yhden kyylän, joka suuttui, kun ei ennättänyt laulamaan. No, ei ollut minun vikani, ettei hän ymmärtänyt laittaa lappua ajoissa.
Tänään on ollut siis tosi hyvä päivä, töissä meni hyvin ja kaupassakin selvisin kohtuullisesti ja nyt vähän aikaa sitten sain viriteltyä karaokevehkeet myös kotiin paikoilleen...Sorry vaan naapurit, tulevaisuudessa joudutte kestämään loilotustani ihan urakalla, aion nimittäin kuluttaa myöskin noita laitteita ihan riittävän usein... Tänäänkin jollotin jo useamman biisin...Ehkä tästä taas elämä voittaa, kun on mielekästä tekemistä!
Tänään on ollut siis tosi hyvä päivä, töissä meni hyvin ja kaupassakin selvisin kohtuullisesti ja nyt vähän aikaa sitten sain viriteltyä karaokevehkeet myös kotiin paikoilleen...Sorry vaan naapurit, tulevaisuudessa joudutte kestämään loilotustani ihan urakalla, aion nimittäin kuluttaa myöskin noita laitteita ihan riittävän usein... Tänäänkin jollotin jo useamman biisin...Ehkä tästä taas elämä voittaa, kun on mielekästä tekemistä!
lauantai 12. joulukuuta 2009
Pikkujoulut ohi, seuraavia odotellessa
Eilen oli suorastaan huikeat pikkujoulut! Oli ihan sikakivaa ja ymmärsin lähteä baaristakin niin ajoissa kotiin, että nyt ahdistaa vain ihan pikkuisen... Ei saa kertoa isännälle, sillä se menettäisi taas hermonsa. Väitin nimirräin, ettei ahdista yhtään... No, ehkä tässä nyt vielä kasassa kestetään, joten ei mitään syytä suurempaan hermoiluun.
Illalla suuntana seuraavat pikkujoulut, toivottavasti niissä on yhtään verrokkia noihin eilisiin. Pasteijat on uunissa paistumassa, joten täytyy tästä lähteä vahtimaan niitä.
Tiptap...
Illalla suuntana seuraavat pikkujoulut, toivottavasti niissä on yhtään verrokkia noihin eilisiin. Pasteijat on uunissa paistumassa, joten täytyy tästä lähteä vahtimaan niitä.
Tiptap...
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Väsyttää vaan niin perkeleesti
Haluan nukkua! Pitkään ja kunnolla! Mutta ja vitut... Viimekin yönä nukuin jotenkuten ehkä neljään saakka, jonka jälkeen heräsin tasalta ja puolelta ja puoli kuuden jälkeen en saanut enää ilmeisesti nukuttua yhtään. Nyt nuokun töissä enkä osaa tehdä mitään järjellistä... Kahvihuoneessakin oli niin lennokkaat keskustelut, etten jaksanut edes mennä sinne. Juonpahan teeni, kunhan nuo rasittavat yliakateemikot häviävät pöydän äärestä. Tällä hetkellä tosin tuntuu, etteivät ne ole ihan heti siitä lähdössä, koska he taistelevat jostain kestävän kehityksen "äärettömän suuresta" ongelmsata (lue: he tekevät itse omalla jargonillaan siitä ongelman, kun eivät itsekään ymmärrä, mistä puhuvat). Eli tänään on tosi huono päivä, kun omat työkaveritkin vituttavat!
Eilen tosin yhden työkaverin kanssa oli mukavaa, kävimme illalla paikallisessa ravitsemusliikkeessä laulamassa joululauluja rokisti. Join pari lasia punkkua ja lauloimme äänemme käheiksi. Ja olin kyllä ihan ajoissa kotona, jo ennen klo 23, mutta silti väsyttää... Menisiköhän sitä tänä iltana jo kahdeksalta nukkumaan? Isäntäkin tulee ehkä tänään kotiin, joten untakin voisi saada hieman helpommin!
Eilen tosin yhden työkaverin kanssa oli mukavaa, kävimme illalla paikallisessa ravitsemusliikkeessä laulamassa joululauluja rokisti. Join pari lasia punkkua ja lauloimme äänemme käheiksi. Ja olin kyllä ihan ajoissa kotona, jo ennen klo 23, mutta silti väsyttää... Menisiköhän sitä tänä iltana jo kahdeksalta nukkumaan? Isäntäkin tulee ehkä tänään kotiin, joten untakin voisi saada hieman helpommin!
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Kuiva omenasiideri on vaan niin hyvää...
Mieleni minun tekevi, aivoni ajatteli, siis tuota omenasiideriä...Mutta taistelen ainakin hetkellisesti vastaan! Join yhden tuossa työmatkalla, kun poikkesin paikalliseen pubiin ja nyt voisin juoda ainakin monta.
No, se siitä...Aina ei voi voittaa. Tämä viikko on hektisyyden huippu, töissä on tehty piitkää päivää ja nyt alkaa voimat loppua, onneksi huomenna on jumppa, jonne todellakin menen taas taistelemaan itseni kanssa. On tässä jotain tehtävä, ettei vallan plösöydy. Jumppakortti salille homehtuu lompakon pohjalla, mutta vielä en ole ehken siinä kunnossa, että voisin mennä tasan tuntemattomien seuraan kuntoilemaan. Josko tässä kohtapuoliin kykensi jonkun kaverin kanssa.
On muuten veikeää, että nykyään minua ei ahdista kuin yksin ollessani (ja kaikissa julkisissa kulkuvälineissä ja autossa)...Vain silloin pelkään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Muuten voin kyllä olla ja toimia lähes normaalisti, mutta tämä yksin olo on perseestä. Toivon todellakin, että tuo isäntä pääsisi taas normaalielämään, eikä tarvitsisi olla viikkoja poissa. Viikot kyllä menee, mutta saatana, että tämä on yhtä taistelua. Tämä kuolemanpelko, joka on tietenkin ihan järjetön, seuraa iltaisin joka paikkaan ja saa sekopäiseksi. No taistelu tätä vastaan jatkuu, ehkä jonain päivänä voin olla taas lähes järkevä oma itseni....
No, se siitä...Aina ei voi voittaa. Tämä viikko on hektisyyden huippu, töissä on tehty piitkää päivää ja nyt alkaa voimat loppua, onneksi huomenna on jumppa, jonne todellakin menen taas taistelemaan itseni kanssa. On tässä jotain tehtävä, ettei vallan plösöydy. Jumppakortti salille homehtuu lompakon pohjalla, mutta vielä en ole ehken siinä kunnossa, että voisin mennä tasan tuntemattomien seuraan kuntoilemaan. Josko tässä kohtapuoliin kykensi jonkun kaverin kanssa.
On muuten veikeää, että nykyään minua ei ahdista kuin yksin ollessani (ja kaikissa julkisissa kulkuvälineissä ja autossa)...Vain silloin pelkään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Muuten voin kyllä olla ja toimia lähes normaalisti, mutta tämä yksin olo on perseestä. Toivon todellakin, että tuo isäntä pääsisi taas normaalielämään, eikä tarvitsisi olla viikkoja poissa. Viikot kyllä menee, mutta saatana, että tämä on yhtä taistelua. Tämä kuolemanpelko, joka on tietenkin ihan järjetön, seuraa iltaisin joka paikkaan ja saa sekopäiseksi. No taistelu tätä vastaan jatkuu, ehkä jonain päivänä voin olla taas lähes järkevä oma itseni....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)